1. Home
  2. Resources
  3. 5 Self-Directed Support Stories in Finnish

5 Self-Directed Support Stories in Finnish

Esimerkkejä henkilökohtaisesta budjetoinnista käytännössä

Villen tarina

Tietoja: Ville on 20-vuotias nuori mies. Hän on kovin kiinnostunut taiteesta, leipomisesta sekä ulkoilusta. Myös erilaiset elokuvat ja televisiosarjat kiinnostavat häntä. Peruskoulun jälkeen Ville opiskeli itsensä artesaaniksi. Hän asuu tuetussa asumisyksikössä, omassa asunnossaan. Ville on hyvin itsenäinen, eikä tarvitse paljoa apua arjessaan. Villen kanssa työskentelevät työntekijät kyselivät valmistumisen jälkeen, mitä Ville haluaisi tehdä. Vastaus kuului aina: mosaiikkitaidetta.

Pian valmistumisensa jälkeen Ville kuuli mahdollisuudesta henkilökohtaiseen budjetointiin, ja työtoiminnan ohjaaja tutustui hänen kanssaan tarkemmin aiheeseen.

Henkilökohtainen budjetointi käytännössä: Villen kohdalla henkilökohtainen budjetointi toteutetaan niin, että hän käy yhden päivän viikossa päivätoiminnassa ja kolme päivää taidekeskuksella tekemässä mosaiikkitaidetta. Taidekeskuksella hänen työaikansa on yleensä kolme tai neljä tuntia. Villellä on kaksi ohjaajaa: työtoiminnan ohjaaja, joka vastaa henkilökohtaisen budjetoinnin käytännön asioiden hoidosta, sekä taidekeskuksella työskentelevä puunveistäjä, joka on Villen apuna ja tukena hoitamassa asioita pajalla.

Villen kohdalla henkilökohtainen budjetointi tuo selvää säästöä kaupungille, sillä kuukauden toiminta työpajalla maksaa saman verran kuin yhden viikon päivätoiminta. Henkilökohtaisella budjetoinnilla Ville saa bussimatkat taidekeskukselle sekä oman pajan vuokrattua. Taiteen tekemiseen tarvittavat materiaalit hän saa läheisistä rautakaupoista, joissa Ville onkin jo tuttu nimi. Jos laattoja menee rikki tai niitä muuten on ylimääräisiä, Ville saa ne taiteensa tekemiseen. Itse Ville on hankkinut muutamia työkaluja, mutta muuten taideteokset valmistuvat kierrätettyjä materiaaleja käyttäen.

Kuulumisia: Villen hyvinvointi on säilynyt ennallaan, koska hän saa tehdä mieleistä työtä. Hän on hyvin itsevarma nuori mies, joka nauttii taiteen tekemisestä. Työtoiminnan ohjaaja kuvailee vielä tarkemmin sitä, millainen matka Villellä on tulla taidekeskukselle: ensin hän kävelee muutaman kilometrin bussiasemalle, istuu bussissa melkein tunnin, kävelee muutaman kilometrin taidekeskukselle ja iltapäivällä sama toisinpäin. Jos Ville ei nauttisi olostaan taidekeskuksella, ei hän todennäköisesti näkisi näin paljoa vaivaa vain päästäkseen paikalle.

Hetki sitten Villellä on ollut ensimmäinen taidenäyttely paikallisella kirjastolla. Myös muut taidekeskuksella työskentelevät taiteilijat pitävät näyttelyitään samassa kirjastossa. Villen mosaiikkitöitä on myynnissä paikallisessa käsityökaupassa, ja hän tekee myös tilaustöitä. Ensi kesänä hän pitää ensimmäistä kertaa avoimet ovet omalla työpajallaan. Tällöin kuka tahansa voi mennä katsomaan Villen töitä, ja hän itse voi kertoa niistä tarkemmin. Villeltä sujuu töidensä esittely myös englanniksi.

Ville pääsi toteuttamaan unelmiaan taiteen tekemisestä heti valmistuttuaan – henkilökohtaisen budjetoinnin avulla. Tämän unelman käytyä toteen hän voi unelmoida vielä vähän lisää: Ville haluaisi tulevaisuudessa toimia opettajana mosaiikkitaiteen parissa opiskeleville nuorille. Hän kokee, että voisi toimia inspiraationa ja saisi myös mahdollisuuden jakaa osaamistaan. Tuo unelma saa kuitenkin vielä odottaa, sillä nyt Ville haluaa keskittyä vain taiteensa tekemiseen.

Pekan tarina

Videolla nähtiin, kuinka henkilökohtainen budjetointi on vaikuttanut Pekan elämään. Videon kuvaamisesta on tullut kuluneeksi useampia vuosia. Mitä Pekalle kuuluu nyt?

Pekan palveluita järjestetään edelleen henkilökohtaisen budjetoinnin keinoin, nyt kahtena päivänä viikossa. Työt tallilla loppuivat muutama vuosi sitten, kun Pekkaa ei enää kiinnostanut tehdä siellä töitä. Nykyisin hän on K-raudassa sekä K-marketissa järjestämässä hyllyjä ja tekemässä muita pieniä askareita. Pekka on myös käynyt siivoamassa busseja välillä. Päivän aikana Pekka tekee töitä 1-2 tuntia omasta jaksamisestaan riippuen.

Töiden jälkeen hän syö lounaan ja päivän lopuksi on aikaa vielä harrastuksille tai muulle mielekkäälle tekemiselle. Loppupäivän mielekkään tekemisen tarkoitus on mahdollistaa Pekalle sellaisia harrastuksia, mihin hän tarvitsee oman ohjaajan. Tällaisia ovat esimerkiksi luistelu ja uiminen, mistä Pekka on kovasti viime aikoina pitänyt.

Pekan äiti Kristiina kertoo, mitä konkreettista muutosta henkilökohtainen budjetointi on tuonut Pekan elämään. Aiemmin Pekalla oli pahoja univaikeuksia, joihin hän tarvitsi lääkitystä. Henkilökohtaisen budjetoinnin ja mielekkään tekemisen myötä Pekan uni on parantunut huomattavasti ja unilääkkeet on voitu jättää pois käytöstä. Hyvän unen vaikutus Pekan hyvinvointiin on ollut huomattava. Aiemmin Pekalla oli havaittavissa apaattisia ja masentuneita kausia, mutta niitä ei ole viiteen vuoteen ollut lainkaan. Työntekijät asumisyksikössä ovat myös henkilökohtaisen budjetoinnin kautta nähneet, kuinka Pekan levottomuus helpottaa, kun hänelle antaa mielekästä tekemistä. Tämän oivalluksen johdosta pystyttiin vähentämään Pekan levottomuutta vähentävää lääkettä.

Kristiina-äiti iloitsee siitä, että hänen poikansa nähdään nyt persoonana diagnoosien takana, ja Pekan vammaisuus on ikään kuin vähentynyt. Ympäristö suhtautuu Pekkaan nyt Pekkana, eikä vammaisena miehenä. Uimahallissa käydessään Pekka on tutustunut henkilökuntaan ja mm. uimahallissa käyviin eläkeläisiin. Jos Pekkaa ei hetkeen ole näkynyt, muut asiakkaat tulevat kysymään, missä Pekka on oikein ollut.

Erään kerran Pekan uimahallissa käynti sai paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Silloin Pekka halusi yrittää uimahyppyä kolmesta metristä. Hänen mukanaan ollut ohjaaja näytti esimerkkiä ja kannusti Pekkaa. Myös tilannetta seurannut nuori naishenkilö alkoi kannustamaan Pekkaa, ja näytti itsekin esimerkkiä. Viimein Pekka itsekin hyppäsi, ja moni tilannetta seurannut hymyili ja riemuitsi Pekan mukana. Pekkaa vahvasti kannustanut nuori nainen kirjoitti tapauksesta omaan blogiinsa, jota seuraa kymmenet tuhannet ihmiset.

Pekan äiti korostaa ohjaajan ja Pekan välisen vuorovaikutuksen tärkeyttä henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttamisessa. Pekka ei myöskään puhu, vaan kommentoi ilmeillä ja eleillä. Tämän vuoksi on tärkeää, että Pekkaa ohjaava henkilö todella tuntee Pekan. Nykyinen ohjaaja on työskennellyt Pekan kanssa muutaman vuoden, ja Kristiina on hyvin tyytyväinen ohjaajan toimintaan.

Ohjaaja ymmärtää ja kunnioittaa Pekan omia tapoja, eikä yritä muuttaa niitä. Kun Pekka alkaa pyörimään ympyrää talouspaperipaketin kanssa, ohjaaja ei yritä estää Pekkaa. Hän tietää, että hetken pyörittyään Pekka laittaa paketin kauniisti sille kuuluvalle paikalle. Ohjaaja osaa myös lukea Pekasta sen, koska mielenkiintoa ei enää riitä, ja koska on vielä mahdollista saada keskittyminen takaisin työhön. Hän myös osaa antaa Pekalle ohjeet siinä muodossa, kuinka Pekka ne parhaiten ymmärtää.

Pidemmän aikaa samassa paikassa työskentely on tuonut esiin Pekan kehittymisen. Hän keskittyy yhtäjaksoisesti pidempään ja saa enemmän aikaiseksi. Pekka saa töistään kiitosta ja onnistumisen kokemuksia, ja hänen kanssaan voidaan kokeilla uusia asioita. Levottomuutensa vuoksi Pekkaa monesti joudutaan kieltämään ja rauhoittelemaan, eli arjessa hän saa osakseen paljon negatiivisia kommentteja. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että Pekkaa myös kehutaan.

Viime keväänä Pekka käytti ensimmäistä kertaa elämässään mattopuukkoa. ”Se oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel Pekalle kohti omatoimisuutta” kommentoi Kristiina-äiti Pekan mattopuukon käyttöä. Työntekijöiden olisikin tärkeää nähdä näinkin pienet asiat asiakkaansa silmin, ja iloita yhdessä heidän kanssaan.

Kristiina itse on helpottunut siitä, että Pekan lääkitystä on voitu vähentää. Hän on äitinä myös erittäin onnellinen siitä, että käydessään vierailulla asumisyksikössä häntä on vastassa aina hyväntuulinen poika, jolla on mukavia ihmisiä ympärillään. Pekan kokemukset henkilökohtaisesta budjetoinnista jatkuvat edelleen, ja lisää edistysaskelia on varmasti tulossa.

Samuelin tarina

Tietoja: Samuel on 49-vuotias harrastuksissaan aktiivinen mies. Hän pitää autoista, musiikista ja osallistuu aktiivisesti CP-liiton toimintaan, mitä kautta hän saa olla mukana vaikuttamassa asioihin. Samuel tekee oman toiminimen kautta ääniteknikon töitä ja kesäisin hän työskentelee festareilla liikenteenohjaajana. Ajokortin Samuel on omistanut jo 30 vuotta, mistä 13 vuoden ajan hän ajoi linja-autoa.

Samuel tarvitsee arjessaan apua terveyden ja hygienian hoidossa sekä kodinhoidollisissa asioissa. Joskus hän tarvitsee henkilökohtaista avustajaa myös asiointiin, mutta useimmat asiat hän saa hoidettua itsenäisesti. Talvisin Samuel tarvitsee myös kulkemiseen apua, sillä lumihangessa on haastavaa kulkea pyörätuolilla. Samuelilla on ollut pitkään vammaispalvelulain mukaan myönnetty kuljetuspalvelu, jota hän ei kuitenkaan ole käyttänyt kuin muutamia kertoja. Tähän syy on se, että Samuelilla on aina ollut oma auto käytössä ja hän mielellään ajaa sillä.

Henkilökohtainen budjetointi käytännössä: Vajaa vuosi sitten Samuelilta vähennettiin kuljetuspalvelumatkoja huomattavasti, ja nykyään Samuel saa kaupungilta rahallista tukea oman auton käyttöön. Samuel kerää kuitit maksamistaan polttoaineista, välttämättömistä korjauskuluista sekä vakuutusmaksuista ja katsastuksista, ja toimittaa nämä kuukausittain vammaispalvelutoimistoon. Samuelin budjetti oman auton käyttämiseen on tullut paljon halvemmaksi kuin kuljetuspalvelu.

Mikä on muuttunut?: Samuelille oman auton käyttäminen merkitsee vapautta: vapautta liikkua sinne, minne haluaa, silloin kun haluaa. Kuljetuspalveluita voi käyttää vain tietyllä alueella, ja omat aikataulut täytyy sovittaa niiden mukaan. Vaikka Samuel käyttikin jatkuvasti omaa autoaan ilman henkilökohtaista budjettia, kokee hän elämänlaatunsa parantuneen palvelun alkamisen jälkeen.

Samuel käyttää henkilökohtaista budjettia myös kotipalveluun. Hänen luonaan käydään päivittäin kolme kertaa. Yksityisen palveluntuottajan kotipalvelu on Samuelin mielestä huomattavasti parempaa, kuin hänen kokemuksensa kaupungin kotipalvelusta olivat. Yksityisen palveluntuottajan kanssa esimerkiksi suihkupäivien vaihtaminen sujuu helposti. Samuelin ei tarvitse enää sovittaa menojaan suihkupäiviä ajatellen, vaan voi tarvittaessa vaihtaa suihkupäiväänsä omia menojaan silmällä pitäen.

Hänen kotihoitonsa hoitaa palveluntuottaja, jolla on alle kymmenen työntekijää. Tästä syystä jokainen työntekijä tuntee Samuelin, ja tieto heidän välillään kulkee helposti. Vaikka Samuelin luona käykin monesti lähihoitaja, on yrityksen sairaanhoitaja helposti tavoitettavissa. Samuel kokee saavansa nykyään vastauksia terveyteensä liittyviin asioihin helposti kotipalvelun sairaanhoitajalta, mistä syystä hänen käyntinsä terveyskeskuksessa ovat vähentyneet.

Henkilökohtainen budjetointi on tuonut Samuelin elämään vapautta ja kokemusta yhdenvertaisuudesta. Hän haluaa kuitenkin käyttää palvelua vastuullisesti, ja esim. korjata itse autoaan, jos vain osaa. Samuel näkee asiassa myös positiivisia puolia kaupungin kannalta: nyt kun hänen ei tarvitse hakea lisämatkoja esim. kuljetuspalvelualueen ulkopuolisille matkareissuille, hän kokee säästävänsä sosiaalityöntekijöiden kallista aikaa toisten asiakkaiden asioihin. 30 vuotta omaa autoa ajaneena Samuelille on myös merkittävää se, että hänen osaamisensa ja taitonsa, sekä rakkautensa autoilua kohtaan saa tunnustusta henkilökohtaisen budjetoinnin avulla.

Vilman tarina

Tietoja: Vilma on 32-vuotias hevosista ja poneista pitävä nuori nainen. Hän asuu ympärivuorokautisesti tuetussa asumisyksikössä. Vilmalla on autistisia piirteitä ja hänen käytöksensä on välillä todella haastavaa: aina aamuisin asumisyksikössä on yksi ylimääräinen työntekijä pelkästään Vilmaa varten. Vilman toinen puoli kehosta on huomattavasti heikompi kuin toinen. Hän käy muutamana päivänä viikossa päivätoiminnassa. Vilma ei puhu kuin muutamia sanoja ja usein hän on tilanteissa hyvin kärsimätön.

Ennen ryhmäkotiin muuttamista Vilma asui laitoksessa, josta hän kulki kerran viikossa tallille hoitamaan Teppo-ponia. Tämän lisäksi hän on käynyt vuosia säännöllisesti hevosterapiassa. Ryhmäkotiin muuttamisen jälkeen Vilman käynti tallilla Teppo-ponin luona kuitenkin loppui, koska toiminnalle ei ollut rahoitusta.

Henkilökohtainen budjetointi käytännössä: Aluksi henkilökohtaisen budjetoinnin avulla Vilma kokeili työtä paikallisessa vaateliikkeessä. Työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi tämä kokeilu ei onnistunut. Uudelleenpohdinnan jälkeen kokeiltavaksi asiaksi muistui mieleen tallilla käynti.

Henkilökohtaisella budjetilla järjestettyä tukea lähdettiin toteuttamaan seuraavasti: yksi päivätoimintapäivä vähennettiin ja muutettiin rahasummaksi, joka siirrettiin asumisyksikölle käytettäväksi Vilman tallilla käyntiä varten. Tallille Vilman saattajaksi lähtee aina sama työntekijä, mutta tallilla Vilma saa ohjeita tallin omalta työntekijältä. Aluksi tätä järjestelyä kokeiltiin joidenkin viikkojen ajan, jonka jälkeen kokeiltua arvioitiin. Kaikki osapuolet olivat sitä mieltä, että toimintaa kannattaa jatkaa, ja nyt toimintaa on jatkunut hieman yli vuosi. Tallilla aikaa menee kerrallaan 45 minuuttia.

Mikä on muuttunut: Vilma on suurimman osan arjestaan hyvin ahdistunut, mutta tallilla hän aina rentoutuu. Hän jaksaa keskittyä koko 45 minuuttia vain poniin, mikä on todella pitkä aika hänen kärsivällisyydellään. Tallilla Vilma ei hermostu ohjeista, vaan pystyy ottamaan ohjausta vastaan.

Työntekijä sanoo, että vaikka Teppo-ponin luona käynti ei helpota esim. Vilman kiukunpuuskia kotona, niin se tuo paljon sisältöä hänen elämäänsä. Tallilla käynti on työntekijän ja Vilman yhteinen juttu, mistä he voivat keskustella. Kotona Vilma haluaa kertoa onnistumisen kokemuksistaan myös muille asukkaille ja työntekijöille.

Teppo-ponin luona käyminen on Vilmalle myös fyysisesti merkittävää. Teppoa hoitaessa Vilman tulee liikuttua ja tehtyä sellaisia liikkeitä, mitkä ovat ikään kuin fysioterapiaa. Hän on ilman kehoitusta alkanut käyttää Teppoa hoitaessa kumpaakin kättään, eikä vain vahvempaa kättä. Vaikka Vilman toinen käsi on paljon heikompi kuin toinen, kaikkien hämmästykseksi hän pystyy ohjastamaan poniajelulla ponia liikkumaan täysin suoraan (tämä vaatii sen, että kummallakin kädellä pidetään kiinni yhtä kovaa).

Vilman tuesta vastaava työntekijä pohtii, mitä tallilla käynti on tuonut Vilman elämään. Vaikka kotona ei vielä suuria edistysaskelia ole tullut, niin työntekijä näkee kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia siihen. Vuosi on lyhyt aika saavuttaa suuria. Kun työntekijä istuu tallilla sivussa, ja katsoo Vilman lallattelevan onnessaan ja kehuvan itseään, hän miettii: ”Jos Vilmalta onnistuu edes hetken viikosta vähentämään ahdistusta ja pahaa oloa, eikö se ole silloin kaiken sen arvoista?”.